Blog

}

Viewing post details...

”Pyri olemaan viestintäpäällikön kauhu” eli nuorisotyötä Snapchatissa

Viestintä-Pirittan Elina Sorsa kävi haastattelemassa EHYT ry:n Minna Lehtistä järjestön Snapchat-toiminnan tiimoilta. Tässä bloggauksessa Elina kertoo, mitä keskustelutuokiosta jäi käteen.

 

Olen sopinut haastattelun EHYT ry:n Minna Lehtisen kanssa. Tarkoituksena on puhua Snapchatista nuorisotyön tukena. Olen valmistellut kysymykset, lähettänyt ne etukäteen haastateltavalle ja teroittanut muistiinpanokynän valmiiksi.

 

Istahdan vesilasin kanssa sohvalle, Minna asettuu vastustamattomasti upottavaan säkkituoliin. Jompikumpi saa suun ensimmäisenä auki, toinen yhtyy pian mukaan. Kolmen tunnin kuluttua nousemme ylös: yhteisestä hetkestä inspiroituneena kello jäi tänään taka-alalle.

 

 

Ei tyypillistä tiedonjakoa

 

EHYT ry:n Snapchat-tili keskittyy ehkäisevän päihdetoiminnan verkkotyön tukena olemiseen. Tavoitteena ei ole yleisömäärien kasvattaminen, vaan aidon ja läsnäolevan yhteisön rakentaminen. Snapchatissa viralliselle tiedottamiselle ei ole sijaa, vaan toiminnan keskiössä on huumori, heittäytyminen ja nauttiminen.

 

Snäpeissään Minna hassuttelee, ärsyyntyy, kysyy neuvoa ja kertoo fiiliksiä työpäivän tiimellyksestä. Se saa nuoret kiinnostumaan, reagoimaan ja luottamaan turvalliseen aikuiseen. Tärkeää on tuoda oma persoona esiin: jos tilin takana oleva henkilö ei ole tasainen ja ilmeetön, ei snäpeissäkään kannata olla tasainen ja ilmeetön.

 

 

”En ole organisaation mainoskasvo, vaan koen snäppäilyn

hengailuna. Se tuntuu ikään kuin pieneltä kuplalta. Sen takia

hämmennyin, kun yksi nuori seuraaja tunnisti mut ratikassa.”

 

 

Minna puhuu snäppäilystään lämmöllä. Hänen mukaansa parhaita palkintoja ovat ne hetket, kun nuori uskaltautuu viestittelemään, näyttää ehkä kasvonsa ja juttelee ihan tavallisista asioista. Yhteisön ja yhteyksien luominen on pitkäjänteistä työtä, jossa ei voi odottaa nopeita tuloksia. Sitoutunut yhteisö kuitenkin palkitsee ja liittyy toimintaan myös Snapchatin ulkopuolella.

 

Keskustelumme aikana korostuu oma aktiivisuus ja aito kiinnostus osana yhteisön luomisprosessia. Organisaatio ei voi odottaa, että yleisö tulee kuin vuoren luokse. Yleisöön pitää tutustua, seurata muiden juttuja ja olla osa sitä yhteisöä, jonka tahtoo luoda.

 

 

Armahtamisesta ja arvostamisesta

 

Olemme molemmat yhtä mieltä siitä, että snäppäily parantaa itsetuntoa. Monet Snapchatin aktiivikäyttäjät yhtyvät kuoroon: meikittä sängyn pohjalta snäppääminen voimauttaa, kun sitä tekevät kaikki muutkin. Omaan ulkonäköön ja kehoon on helpompi suhtautua positiivisesti, kun näkee muita, jotka hengailevat tukka pystyssä sunnuntai-iltana verkkareissa sohvalla. Tätä kehopositiivisuutta Minna pyrkii tuomaan myös snäpeissään esille, eikä muillakaan organisaatioilla ole syytä peitellä epätäydellisyyttä teennäisten verhojen taakse.

 

Itsensä armahtamisesta puhumme useamman eri aiheen yhteydessä. Vaikka hyviä neuvoja olisi sylitolkulla, monen neuvon ja keskustelun sivujuonteen kohdalla palaamme armollisuuteen. Armollisuutta päivitystahdissa (joka päivä ei ole pakko). Armollisuutta itselle (tämä on ihan hyvä näin). Armollisuutta muille (älä nolaa virheistä). Armollisuutta oppimiseen (kyllä se siitä hioutuu). Armollisuutta työyhteisössä (ketään ei pidä pakottaa).

 

 

”Onpa tylsä ajatus, jos minnekään

ei voi mennä epätäydellisenä.”

 

 

Yksin Snapchat-tiliä pyörittävä Minna kutsuu itseään leikkisästi yhden hengen viestintätoimistoksi. Pitää olla spontaani ja kiehtova esiintyjä, visuaalinen nero ja sisällöntuotannon keisari. Meistä kumpaakaan ei ole koulutettu tähän kaikkeen: visuaalista silmää löytyy, mutta esteettisesti miellyttävän sisällön tunnistaminen on eri asia kuin sen luominen. Tämä on eittämättä haaste monen järjestön arjessa, mutta ainakin Minnalle se on miellyttävä sellainen.

 

Hyvä sisältö ei tule ilmaiseksi, vaan sen eteen täytyy tehdä töitä. Jokaisessa some-koulutuksessa toistetaan samaa mantraa: arvosta yleisöä, arvosta kanavaa. Snapchatissa se tarkoittaa muun muassa sitä, että tutustuu sovelluksen luonteeseen ja opettelee hyödyntämään sitä sisällöntuotannossaan. Snäppien muokkaaminen sovelluksen tyyliin sopivaksi osoittaa kunnioitusta yleisöä kohtaan ja myönnettäköön: kivannäköisiä, oivaltavia snäppejä katsoo mieluummin kuin jatkuvasti harmaan tylsiä, ylipitkiä kuva- tai videokollaaseja.

 

Oman snäppäystyylin löytämisessä olennaista on sovelluksen aktiivinen käyttö. Poimiessa ideoita muilta ja kokeillessa erilaisia toimintoja ajan myötä itselle sopiva tyyli hioutuu. Kaikkia annettuja ohjeita ei voi noudattaa, vaan omalle toiminnalle pitää luoda omat pelisäännöt: ”Mun kanava, mun sisällöt”. Minnan yhtenä sääntönä on 80/20 –jako: 80 prosenttia ajasta hän höpisee niitä näitä ja vain 20 prosenttia snäppäilystä keskittyy suunnitelmallisesti johonkin tiettyyn aiheeseen, esimerkiksi muun verkkotoiminnan chat-tuokioiden teemoihin.

 

 

Ihmiset kiinnittyvät ihmisiin

 

EHYT ry:n Snapchat on ollut käytössä vuoden, ja monet toimintatavat ovat sinä aikana muuttuneet. Useamman henkilön snäppitiimi kutistui yhden hengen vahvuiseksi, ja se tuntuu tälle organisaatiolle toimivalta ratkaisulta. Snäppäilystä vastaa se, joka siitä aidosti nauttii ja jolle se sopii. Monen hengen välille sijoitettu vastuu sisältää myös riskejä: kenen vastuulla toiminta on, jos se on kaikkien vastuulla?

 

Yhden hengen snäppitiimi vastaa Snapchat-toiminnan tavoitteita: kun keskiössä on yhteisön rakentaminen, on ensiarvoisen tärkeää, että yleisö tuntee päivittäjän persoonan, tarinat ja kasvot. ”Jos tavoite olisi keskustelun sijaan esimerkiksi tiedottavampi, useammasta hengestä koostuva snäppitiimi saattaisi toimia paremmin”, Minna pohtii.

 

Minna vertaa järjestön viestintää välituntien twist-naruun ja korostaa joustavuuden merkitystä. Snapchat vaatii järjestön joustavuuden lisäksi ainakin spontaaniutta, avoimuutta ja rohkeutta – sekä järjestöltä että sen henkilöstöltä. Uusia keinoja täytyy kokeilla, ja jos ne eivät toimi, aina voi jättäytyä pois. EHYT ry:lle Snapchat tarjosi toimivan piristysruiskeen, ja sillä tiellä toistaiseksi jatketaan.

 

 

”En haluaisi menettää spontaaniutta”

 

Snäppäilyyn heittäytyessä Minnaa kiehtoo ajatuksen ja toteutuksen ”jäätävän pieni väli”. On toiminnassa toki riskejäkin, ja välillä tulee häirikköviestejä. Tällöin joutuu pohtimaan omia ja järjestön toimintatapoja: estetäänkö häirintätarkoituksessa lähestyvät käyttäjät vai pyritäänkö heitä valistamaan? Ilmeiset ”trollaajat” tavoittelevat nimenomaan reaktioita ja huomioita, mutta toisaalta järjestön toiminnan keskiössä on valistus- ja kasvatustyö, joka tuo pohdintaan oman pedagogisen mausteensa. Lisäksi jotkut häirikköviestien lähettäjät saattavat toimia ajattelemattomuuttaan, jolloin pieni opastus voi olla paikallaan.

 

Osa-aikaisen suunnitelmallisuuden takana toimintaa ohjaa kuitenkin spontaanius. Spontaanius on läsnä myös haastattelussa, ja kolmetuntisen tuokiomme lopuksi Minna latelee kasan ohjeita Snapchatin käyttöä harkitseville organisaatioille. Alla niistä jalostettu kymmenen kohdan ohjelma.

 

 

Minnan ajatuksia organisaatiosnäppäilyyn

1. Lakkaa harkitsemasta, mene jo mukaan! On kivaa olla osa yhteisöä. Snapchat tarjoaa oivan haasteen tehdä jotain muuta kuin mihin on tottunut. Se sopii erottautumiseen ja henkilökohtaisten kontaktien luomiseen.
2. Ole rohkeasti ja armollisesti oma itsesi. Älä pyri täydellisyyteen, mutta panosta silti siihen, mitä teet. Jatkuva luovuus on kuluttavaa ja hauskuuden vaatimus usein turha. Voit miettiä sisältöjä etukäteen, mutta yhtä hyvin voit ajoittain luopua suunnitelmallisuudesta ja heittäytyä stand-up –koomikoksi tai suureksi ajattelijaksi.
3. Ei se oikeasti vie niin paljon aikaa. Ajankäyttö on ihmistyyppikysymys ja Snapchatia käytetään työpäivän ”tyhjissä” hetkissä ja siirtymätilanteissa: pienissä parin minuutin pätkissä, joita jokaisen päivästä löytyy.
4. Todennäköisesti Snapchat antaa enemmän kuin ottaa. Suomen ”snäppiskene” on vielä pieni, toimijat tuntevat toisensa ja esimerkiksi yhteydenotto julkisuuden henkilöihin on helppoa. Yhteisöllisyys on teeskentelemätöntä.
5. Snäppääjät ovat aktiivisia toimijoita, hyödynnä sitä. Esimerkiksi antamalla Snapchat-tilin tunnetun snäppääjän haltuun voit tavoittaa kohderyhmäsi uudella tavalla. Tee siis yhteistyötä eri tahojen kanssa ja organisaatiosi voi hyötyä siitä mm. näkyvyyden ja seuraajien muodossa.
6. Ole sellainen seuraaja, jota toivoisit itsellesi. Ole kiinnostunut seuraajistasi ja pidä huolta, että se näkyy. Ole höveli toisten kannustamisessa. Puhu muista käyttäjistä, kehu ja innostu.
7. Osallistu yleiseen keskusteluun ja päivän polttaviin aiheisiin, jaa omia ajatuksiasi ja ohjaa yleisösi alkuperäiselle lähteelle.
8. Aloitteleva snäppääjä ei kaipaa virheiden osoittelua, vaan tukea ja kannustusta. Ei meitä kaikkia ole koulutettu esiintymään ja luomaan. Ota siis ilo irti opettelusta ja anna itsellesi ja muille aikaa kehittyä.
9. Inspiroidu muista käyttäjistä. Seuraa toisten tekemisiä ja poimi ideoita omaan snäppäilyyn.
10. Hassuttele, herkuttele, nauti. Hyvä meno kyllä huomataan.

 

+ Bonus: Pyri olemaan viestintäpäällikön kauhu! Snapchatissa perinteisen viestinnän kankeat lainalaisuudet eivät toimi. Älä rajoita toimintaa somekohujen pelossa. Maalaisjärki riittää.

 

 

Voit seurata Minnan snäppäilyjä Snapchatissa käyttäjätunnuksella hubusnap.

 

 

Lue myös Elinan Snapchat-blogisarja, jossa pohditaan muun muassa laadukasta sisällöntuottoa ja Snapchat-analytiikkaa.

Viestintä-Piritta julkaisee tänä syksynä Snapchatin käyttöoppaan. Ennakkotilaus on nyt auki: lue lisää ja tilaa omasi.

Tutustu ja ilmoittaudu syksyn ainoaan kaikille avoimeen Snapchat-koulutukseen, jossa keskitytään laadukkaaseen sisällöntuotantoon. Koulutus järjestetään Helsingissä 16.11.2016 ja kouluttajana toimii Elina Sorsa.

Share Button

Comments

Leave a Reply

You may use this HTML tags and attributes:
<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>


− two = two

AVAA
Viestintä-Piritta
Aleksis Kiven katu 50 a 5
00510 Helsinki

info@viestintapiritta.fi

0400-622046

Y-tunnus: 2321368-2