Facebook 10 vuotta ja minä
Tämä on minun Facebook-tarinani. Millainen omasi on? Entä mitä organisaatiosi voisi oppia tavallisten ihmisten Facebookin käytöstä tänä päivänä?
Facebook täytti viime viikolla 10 vuotta. Se sai minutkin miettimään palvelun käyttöäni ja kaikkia niitä vuosia, jotka olen siellä mukana ollut. Mitä Facebook siis minulle merkitsee, mihin sitä tarvitsen, mihin sitä käytän ja mihin sitä olen kaikki nämä vuodet käyttänyt?
Liityin Facebookiin syksyllä 2007, kun aloin saamaan sähköpostiini erikoisia kutsuja ulkomaalaisilta kavereiltani. Olin jonkin aikaa jo ehtinyt päivittää profiiliani MySpaceen, joten arvelin tämän olevan jotakin vähän samanlaista: luo profiili, etsi kavereita palvelusta ja ole näihin yhteydessä, jos jaksat. Tai jotain sinne päin.
Lopulta, kun Manchesterissa asuvan ystäväni Facebook-kaveripyynnöstä tuli ehkä kolmas muistutus, päätin luoda palveluun oman profiilin.
Alkuihmettelystä kaverikutsuihin
Muistan, että Facebook-profiilia oli jotenkin kiva täyttää. Ihan kuin olisi täyttänyt sellaista perinteistä Kaverikirjaa: ”Pidän näistä elokuvista”, ”Luin viimeksi tämän kirjan” ja ”Harrastan helmiaskartelua”. Seuraavaksi alkoi aktiivinen kaverilistojen läpikäynti: Facebook houkutteli pariinsa jo aamulla, jos ennen työhön lähtöä oli aikaa: Ketä muita täältä jo löytyy? Selasin innostuneesti ystävieni kaverilistoja ja lähetin kaverikutsuja tuntemilleni ihmisille. Se oli jotenkin kauhean jännää.
Päivitykset tuohon aikaan olivat puolestaan enimmäkseen tämän tyylisiä: Piritta on töissä, Piritta on kotona, Piritta on kotona, Piritta on töissä, ja kaikki tämä englanniksi. Tämän valmiin toiminnallisuuden päivitysten yhteydessä muistin itse asiassa vasta silloin, kun vanhanmallinen profiili muuttui aikajanaksi ja ihan varmuuden vuoksi kävin tuolloin läpi muinaiset päivitykseni. Tuossa vaiheessa muuten taisin poistaa ainoastaan yhden kaverini seinälleni kirjoittaman viestin. Kaikki muu profiilissani näkyvä on käytännössä sellaista, minkä kuka tahansa voi loppujen lopuksi nähdä.
Kaveripiiri lähtee lapasesta
Minulla on tätä kirjoittaessani yli 1500 Facebook-kaveria. Pääsääntönä olen pitänyt sitä, että hyväksyn kaveriksi ne henkilöt, jotka olen tavannut ja joiden kanssa olen puhunut. Kuitenkin joitakin lipsahduksia tähän sääntööni on matkan varrella tullut ja tässä sitä sitten ollaan: verkostoiduttu satojen ihmisten kanssa, jotka kuitenkin liittyvät elämääni tavalla tai toisella.
Työskentelin Facebookiin liittyessäni valtakunnallisessa nuorisojärjestössä, missä osallistuin mm. tapahtumien järjestämiseen. Jossakin vaiheessa aloin saamaan kaverikutsuja järjestön jäseniltä, jotka hyväksyin, kun kerran olin jutellut näiden nuorten kanssa eri tapahtumissa. Lopulta tajusin, että tasapuolisuuden nimissä minun piti laajentaa hyväksymispolitiikkaani jäsenistön suhteen ja hups, kaveripiiri kasvoi parilla sadalla henkilöllä, ainakin.
Muutama muukin kaveripiikki on matkan varrella tapahtunut: erään Sometime-tapahtuman jälkeen sosiaalisen median ammattilaiset intoutuivat verkostoitumaan keskenään Facebookissa, edellisen vuoden tapahtumassa sama kun tehtiin Twitterissä. Tässä yhteydessä nykytyöni tupsahti mukaan Facebook-profiiliini, jota en juurikaan muuten käytä työhön liittyviin postauksiin. Tätä varten kun on Facebook-sivu. Sen sijaan kavereihini kuuluu nykyään asiakkaita, kollegoita, viestinnän ja sosiaalisen median asiantuntijoita, osaajia ja aktiivisomettajia.
Jaan, seuraan ja verkostoidun
Niin, jos on yli 1500 Facebook-kaveria ja profiili on silti suljettu, ei sitä kai enää voi kauhean yksityisenä pitää. Niinpä olen miettinyt tekemiäni Facebook-päivityksiä alusta saakka melko tarkkaan. Jaan suhteellisen paljon päivityksiä elämääni liittyen, ja teen sitä yhä enemmän kuvien kautta, jotka jaan suoraan älypuhelimestani.
Käytännössä ajattelen, että jokainen päivitykseni saa tulla vaikka koko maailman tietoon, jos on tullakseen. Kovin yksityiset asiat ovatkin jääneet Facebookin ulkopuolelle, ne kuuluvat vain lähipiirilleni.
Minä olen siis se tyyppi, joka tykkää jakaa asioita Facebookiin. Minä myös selaan uutisvirtaani suunnilleen päivittäin, esimerkiksi raitiovaunussa istuessani tai nukkumaan mennessä. Tykkään ja kommentoin kavereiden päivityksiä ainakin viikoittain. Se on sellaista kivaa ajanvietettä minulle, kun asiaa tarkemmin miettii. Tärkein rooli Facebookilla minulle on kuitenkin ihmisten kanssa yhteydessä pysyminen.
Facebook on kuuden vuoden aikana mahdollistanut minulle elämäni ihmisten kokoamisen yhteen paikkaan. Facebookin kautta löysin uudelleen Mauritiuksella 19 vuotta sitten tapaamani ystävät. Facebook-chatin kautta suunnittelimme yhdessä sinne viime kesäkuussa tekemääni matkaa.
Kun kesällä 2013 maailmaa kiertäessäni tapasin uusia ihmisiä, oli yhteystietojen vaihdossamme ensimmäinen kysymys lähes aina: ”Are you on Facebook?”. Muutama ei palveluun ollut kirjautunut ja nyt minulla on heidän sähköpostiosoitteensa, jossakin. Jakaessani matkakuviani profiiliini, aloin saada Facebook-kavereiltani palautetta, jossa he olivat innoissaan voidessaan ”matkustaa mukanani”. Ja niin, pysyiväthän myös vanhempani kärryillä siitä, missä milloinkin kuljin.
Tätä tekstiä kirjoittaessani olin matkalla Prahaan tapaamaan ystävääni, jonka näin viimeksi 15 vuotta sitten. Kun selasin Facebook-chathistoriaani huomasin, että olin löytänyt hänet Facebookista vuonna 2008. Viime syksynä hän kirjoitti seinälleni, että olisiko jo aika taas tavata? Sen keskustelun pohjalta varasin lopulta lennot ja matkustin Prahaan häntä tapaamaan – ihan kasvotusten. Niin, ja matkaan liittyvä suunnittelu tapahtui kokonaan Facebookissa.
Tämä on minun Facebook-tarinani. Mitä Facebook sinulle merkitsee?
Kommentit
Kirjoita kommentti