Viestijän rekrytointi edessä? Simpukka ry:n Johanna Repo jakaa vinkit, joilla onnistut
Kun Lapsettomien yhdistys Simpukka ry lähti rekrytoimaan viestijää, haettiin freesiä näkökulmaa kokemuksen sijaan. Järjestö haluaa mennä eturintamassa pikemminkin kuin jälkijunassa, ja tämä näkyi rekrytointiprosessissa. Bloggarimme Susanna Koivisto haastatteli järjestön toiminnanjohtajaa Johanna Repoa. Lue myös vinkit onnistuneeseen viestijän rekrytointiin.
Viestintä on aina ollut keskeinen osa järjestön toimintaa, mutta ennen sitä tehtiin pienellä porukalla ilman koulutusta. Kun järjestö sai rahoitusta viestinnän resurssien lisäämiseen, he alkoivat heti rekrytoida viestijää.
– Kohderyhmämme etsii viestinsä verkosta nykyaikaisten välineiden avulla, joten viestijälle oli tarvetta. Kaipasimme enemmän esimerkiksi videomateriaalia, kertoo Simpukan toiminnanjohtaja Johanna Repo.
– Rekrytoinnissa lähdettiin liikkeelle järjestön tarpeista. Keskeisiä tarpeita oli digitaalisen viestinnän osaaminen, sosiaalinen media ja vaikuttamisviestintä.
Rekrytointiprosessi koostui kolmesta vaiheesta.
1. Videohakemukset ja ansioluettelo
2. Ennakkotehtävä, jossa piti materiaalin pohjalta kirjoittaa mediatiedote ja tehdä sen jakelusuunnitelma
3. Haastattelu, johon sisältyi kirjoitustehtävä
– Halusimme nähdä, mitä hakijat oikeasti osaavat. Videolla testattiin hakijan kykyä tehdä videoita sekä tapaa tiivistää omaa osaamistaan ja viestiä, Johanna kertoo.
Hyvä viestintä rekrytointiprosessin aikana
Simpukka piti aikataulusta kiinni ja toimi rekrytoinnin suhteen nopeasti. Haku avattiin ennen joulua ja aikaa hakea oli tammikuun puoliväliin asti. Ennakkotehtävän tekemiseen oli aikaa viikko. Haastattelut järjestettiin helmikuun alussa. Hakijat saivat jatkuvasti palautetta ja samantien tiedon siitä, valittiinko heitä. Kaikkia hakijoita kiitettiin videon tekemisestä ja kiinnostuksesta Simpukkaa kohtaan.
– Olemme järjestönä kiinnostuneita muista ja välitämme. Halusimme tämän näkyvän myös rekrytointiprosessissa, Johanna kertoo.
Järjestö halusi tehdä prosessista omannäköisensä, jotta hakija tietää, mihin on ryhtymässä.
– Rekrytointi-ilmoitus oli käsivaralla kuvattu, huumorilla tehty video, jonka viestinä oli, että tule tekemään meille parempia videoita. Simpukka on pieni järjestö, jossa on hyvä pöhinä ja asioita tehdään pilke silmäkulmassa.
Johanna kertoo olevansa tyytyväinen rekrytointiprosessiin.
– Jos rekrytoisimme uutta viestijää, tekisimme sen samalla tavalla. Sen sijaan esimerkiksi projektisuunnittelijan rekrytointi olisi toisenlainen prosessi, hän sanoo.
Keskeistä on miettiä, mihin tarpeisiin rekrytoidaan. Video cv:t ovat muodissa, mutta niitä ei tulisi Johannan mielestä käyttää jokaisessa rekrytoinnissa. Jos viestintätaidot eivät ole keskeisiä työtehtävässä, miksi niitä pitäisi testata työnhaussa?
Kommentit
Kirjoita kommentti